Kuinka Kaukasalon kuvitukset syntyivät
Referenssit, kuvituksen tärkein vaihe
Kuvituksen alussa minulla on yleensä käsissä lyhyt “briiffi” ja lista ideoita, joita kuvituksessa voisi tuoda esiin. Jokimaiden kohdalla toivottuja kohokohtia olivat viljavat alueet, jokilaivat, kaupankäynti ja Saksan tullilinnoja muistuttava Jokilukko; valtava jokilinnoitus.
Aloitan jokaisen kuvituksen keräämällä ekstensiivisesti referenssejä: kuvituksia, valokuvia, tyyliltään inspiroivaa muotoilua ja lähikuvia yksityiskohdista ja arkkitehtuurista, joita haluaisin kuvaan sisällyttää. Referenssivaihe onkin maalausprosessin ainut osuus, joka pysyy samanlaisena kuvituksesta toiseen. Se saa kestää jopa muutaman päivän, kunnes olen katsonut niin paljon aiheeseen liittyvää materiaalia, että aivot alkavat muodostaa kuvia aiheesta silmät sulkiessa.
Kun ajatus suunnasta alkaa muodostua, kerään relevanteimmat referenssit yhteen tiedostoon ja avaan sen työtiedostoni viereen Photoshopissa. Aloitan yleensä lämmittelemällä: maalaan joskus suoraan referenssitiedostoon tutkielmia (studeja) referensseistä sekä nopeita luonnoksia muotokielestä, väreistä tai sommitelmasta.
Saatan lisätä ja poistaa kuvia referenssitiedostosta koko työskentelyn ajan, mutta pidän sen lähes aina auki. Jos jumiudun etsimään kiven tai puskan muotoja liian pitkäksi aikaa, haen lisää esimerkkejä, mieluiten oikeasta maailmasta. Parhaita ovat valokuvat, etenkin itse otetut. AI-referenssit ovat vaarallisimpia, vaikka Google-haut ja Pinterestit niitä pursuavat. AI ei yleensä tuota johdonmukaista arkkitehtuuria tai fyysisessä maailmassa järkeenkäypää valaistusta, muotoja tai yksityiskohtia, ja referenssin tehtävä on informoida minua juuri näistä asioista.
Luonnokset
Luonnoksen tehtävä ei ole olla kaunis tai yksityiskohdiltaan hiottu. Luonnos kestää yleensä 10–15 minuuttia, ja lyhyt aikaraja varmistaa, että yhden luonnoksen hiomisen sijaan tutkin mahdollisimman monta vaihtoehtoa ennen kuin sitoudun suunnitelmaan.
Luonnos voi syntyä piirtäen, mustavalkoisena tai värien kanssa. Maisemakuvituksissa yritän sisällyttää värit jo luonnosvaiheeseen, mikäli niillä on suuri rooli tunnelman suunnittelussa. Jos kuvassa on taas enemmän arkkitehtuuria ja tarinankerrontaa, mustavalkoluonnos voi olla tehokkaampi tapa löytää isoimmat muodot ja sopiva valööriasetelma. Joskus kuvitus löytyy jo lämmittelyjen tai luonnosten aikana, kuten kävi Aarnimetsän kohdalla.
Erilaiset työkalut
Aiheesta ja fiiliksestä riippuen saatan luonnosvaiheessa turvautua 3D:hen tai “photobashing”-tekniikkaan. Esimerkiksi Jokimaiden monimutkaisen arkkitehtuurin vuoksi halusin sommitella maisemaa Blenderissä. Netistä löytyy usein ilmaisia kitbashing-kittejä, jotka voi tuoda Blenderiin helposti ilman että tarvitsee mallintaa lukuisia rakennuksia ja arkkitehtuurisia elementtejä. Itselle nämä toimivat hyvin valon ja isoimpien muotojen pohjana. Maalaan Blender-osuuden jälkeen muotojen yli kokonaan uuden rakennelman. Blender auttaa minua ensisijaisesti näkemään useita kamerakulmia, sommitelmia ja ideoita lyhyessä ajassa.
Kulonummien kuvituksessa tiimi mainitsi inspiraationa Islannin karut maisemat, ja ensimmäisten luonnosten jälkeen löysin kyllä sommitelman, mutta koin, ettei sama islantilainen karuus tullut vielä kuvituksessa läpi. Palasin luonnospöydälle, ja tällä kertaa sommittelin maalaamisen sijasta itse Islannissa ottamiani valokuvia toistensa päälle, hakien muotoja ja tunnelmaa suoraan referenssistä. Kun aloin nähdä kanvaksella jotain kiinnostavaa, ryhdyin maalaamaan sen päälle, lisäten vähitellen yksityiskohtia ja tarinankerrontaa.
Photobashingilla viitataan usein tekniikkaan, jossa valokuvia tuodaan digitaalisin työkaluin vielä kuvituksen viimeiseen kerrokseen tuomaan yksityiskohtia ja tekstuuria, mutta itselläni tekniikka on toiminut parhaiten vapaamuotoisen maalaamisen alapuolella, antamassa ideoita, värejä ja suuntaa kuvalle. Tämä on erityisen hyödyllistä, kun tyhjän paperin syndrooma vaivaa: kun valkoisen kanvaksen tuijottaminen saa aikaan aivojen ydintuhon, eikä tyhjiöstä meinaa syntyä mitään.
Joskus tehokkain työkalu luonnosteluun on yksinkertaisesti viivapiirros. Se on tarkka, yksityiskohtia jo sisältävä ja suurimmat ongelmat ratkaiseva luonnos, jota on helppo seurata vaihe vaiheelta viimeisteltyyn maalaukseen. Piirtäessä useimmat perspektiivin, arkkitehtuurin, sommitelman ja yksityiskohtien ongelmat on ratkaistava jo kättelyssä. Jos piirros ei toimi, ei sen viimeistelykään tule toimimaan. Usein teen viivapiirroksen lisäksi toisen luonnoksen mustavalkoisena pelkistä valööreistä ja kolmannen väreistä. Vaikka joudun toistamaan saman kuvituksen osia uudelleen, tämä antaa minulle eniten informaatiota siitä, miltä lopputulos tulee näyttämään.
Viimeistely
Suurin osa kuvituksesta on jo tehty ja ratkaistu kolmen ensimmäisen vaiheen aikana, ja niihin kuluu yleensä tunti tai pari. Voikin joskus olla demoralisoivaa tietää, että viimeistely, eli kuvan todellinen valmistelu isolle ruudulle tai printtiin, saattaa kestää viisinkertaisen ajan.
Viimeistelyn alkaessa zoomaan kuvaan yleensä ensimmäisen kerran niin, että katselen sitä koko ruudulta. Kuva tarvitsee runsaasti siistimistä, tarkempia yksityiskohtia, värilämpötiloilla leikkimistä ja tekstuureja. Tässä vaiheessa parannan usein myös luettavuutta: katselen kuvaa peilikuvana ja mustavalkoisena ja siristelen silmiäni paikantaakseni, mikä kuvassa on epäselvää, mikä saattaisi hämmentää katsojaa ja missä on liikaa tai liian vähän yksityiskohtia.
Hyvä sääntö on valita kuvasta yksi kiintopiste ja aloittaa viimeistely siitä, siirtyen vaihe vaiheelta ulospäin ja vähentäen koko ajan yksityiskohtien määrää. Fokusta voi tavoitella myös kasvattamalla kiintopisteen saturaatiota ja kontrastia sekä pehmentämällä kauempien alueiden reunoja ja jättämällä jäljen epätarkemmaksi. Isoissa maisemakuvissa kaukana olevia yksityiskohtia ei myöskään kannata tehdä yhtä suurilla siveltimillä kuin lähellä olevia. Kauempana maisemassa katsojan ja kohteen välissä on sinisempää ilmamassaa eli atmosfääriä, ja kontrasti tippuu mitä kauemmas kuvassa katsoo.
Muita luonnoksia
Mestarin ensimmäinen luonnos oli hieman liian tyylitelty, eikä muut luonnosvaiheen luonnokset tuntuneet oikeilta, joten päädyin vain tekemään ensimmäisestä versiosta realistisemman:
Tietäjän poseeraus sai muutaman sommitelman:
Kannen Keisarinnan luonnoksia:
Tuuliniittyjen liitäjän luonnoksia:
